Puheeni Vihreiden kuulemistavoista puoluevaltuuskunnassa

Moi valtuuston jäsenet,

Monta kuunkiertoa on ehtinyt jo vierähtää puoluekokouksesta, mutta haluan vielä palata kaikkien lempiaiheeseen, sunnuntailisiin.

Olin poliittista ohjelmaa valmistelleessa työryhmässä. Meidän kynästämme se kirottu kirjaus tuli, ja meille kuuluu lopullinen vastuu. Haluaisin kuitenkin herätellä hieman keskustelua järjestöllisestä toimintakyvystämme.

Mitä kertoo meistä, että missään kohtaa ohjelmaprosessia ei soinut hälytyskello siitä, että duunarialoja koskeviin kohtiin ei tullut juurikaan kommentteja.

Sunnuntailisistä saatiin kaksi palautetta sadoista. Meidän kommenttiprosessimme ei selkeästi tavoittanut kenttäämme, tai sitten järjestöllisissä aktiiveissamme ei ole riittävästi näitä aloja edustavia. Espoossa sain kuulla jälkikäteen kyllä kunniani useilta jäseniltä, joilta koko homma oli mennyt ohi huolimatta kommenttipyynnöstä, kutsusta paikalliseen työpajaan, toisesta kommenttipyynnöstä taikka jäsenkirjeestä.

Me olemme ylpeitä järjestödemokratiasta, avoimuudesta ja osallistamisesta. Olemmeko siltikään oikeasti sitä, jos kaikkien sääntöjen mukaan asiallisesti järjestetty kommentointiprosessi, jota tuki kaksi työntekijää ja kymmenen vapaaehtoista, ei silti tavoittanut isoa kansanosaa näin kriittisessä asiassa?

Minulla ei ole vastauksia, mutta tämän pitäisi herättää meidät jokainen miettimään toimintatapojamme. Ovatko isot paperit, muodolliset kommentointikierrokset, puoluekokouksessa hyväksyttävät möhköfanttipaperit sun muut osallisuuden keinomme tätä päivää?