Puheeni yhdenvertaisuudesta puoluevaltuuskunnassa
Hyvät vihreät,
Tykkään kovasti työryhmän valmistelemasta ohjelmarungosta. Siinä nostetaan monipuolisesti, modernisti ja taitavasti esiin erilaisia yhdenvertaisuusongelmia. Muutama huomio kuitenkin.
Pitäisin tämän teemoittelevan rakenteen. Se on puhutteleva, ja sisäiseen käyttöön menevä politiikan aloittain neuvottelutavoitteiksi teemoitteleva tapa voidaan tehdä sitten vaikka erilliseksi muistioksi.
Nostan kaksi-kolme asiaa, jotka jäivät mietityttämään. Katsotaan, miten pitkälle ehdin.
Ensinnäkin ulkomaalaistaustaisten työllistymisestä.
Espoon kaupungin tutkimuksessa on todettu, että 75 % Suomessa asuvista kansainvälisistä korkeasti koulutetuista osaajista on kokenut syrjintää työnhaussa. Uudenmaan ely-keskuksen tietojen mukaan vain 25 % yrityksistä olisi valmis palkkaamaan työntekijän, jolla ei ole sujuvaa suomen kielen taitoa. Kolmannes työnantajista ei palkkaa lainkaan tietyiltä alueilta tulevia.
Meillä on Suomessa ulkomaalaistaustaisten työllistymisen rakenteellinen ongelma. Sen pitäisi näkyä paremmin ohjelmassa Avin valvontaresursseina, selkeinä sanktioina ja julkisen sektorin kielitaitovaatimusten höllentämisenä - noin ainakin. Joka tapauksessa enemmän esiin.
Toiseksi kiintiöistä.
Minulla on hyviä kokemuksia kiintiöistä astalona, mutta kehnoja sitovana keinona. Kiintiöillä uhkaaminen saa yleensä aikaan liikettä, mutta pääsääntöisesti ne aiheuttavat enemmän käytännön harmia ja vaikeuksia kuin tasa-arvoa ja niiden teho loppuu jossain kohtaa.
Kiintiöitä tärkeämpiä ovat pehmeät rakenteet, eli mahdollisuus kasvaa haluttuun rooliin. Mentorointi, käytännön osallistumisen esteiden purkaminen, aktiivinen rekrytointi ja edelläkävijöiden takana seisominen ovat joka tapauksessa välttämättömiä, ja meidän pitää kehittyä niissä.
Esimerkiksi Kauppakamarin corporate governance -koodin muutokset ovat olleet mielenkiintoinen välimalli lakisääteisten kiintiöiden ja pelkän herrasmiessopimuksen väliltä. Se tehosi 15 vuotta kasvattaen jatkuvasti naisten osuutta, kunnes teho loppui viitisen vuotta sitten. Kiintiöihin luotettiin liikaa, ja pehmeät keinot eivät kehittyneet tarpeeksi jatkamaan kiintiöiden käyntiin potkaisemaa kasvua.
Kaikesta sanomastani huolimatta näitä koodimuutoksia ei olisi tapahtunut, elleivät feministit olisi seisoneet ovilla kiintiöastalon kanssa. Talk softly, and carry a big stick.
Kolmanneksi, uskonnottomien asemasta.
Kirkkolaki on haastava otus. Evankelis-luterilainen kirkko on yhä enemmistöuskonto, ja kirkkolain olemassaolo on monin tavoin perusteltu. Samalla kuitenkin uskonnottomana ihmettelen monia asioita nimenomaan evl-kirkon erityisasemasta.
Pappien asema virkamiehinä, hautaustoimen segregaatio, verotusoikeus, vauvakasteeseen ohjaavat rakenteet… Näitä asioita on paljon. Haluaisin, että mietimme juurta jaksain tapaa, jolla voimme tuoda kaikki uskonnolliset yhdyskunnat samalle viivalle, ja me uskonnottomat myös.
En halua, että poismenoni jälkeen puolisoni joutuu metsästämään hautapaikkaa, tai että lapseni joutuvat selittelemään valintojaan, oli se sitten uskonto tai ET. Periaatteellisemmalla tasolla valtion tulee suojata kaikki uskonnolliset yhdyskunnat, suosimatta yhtäkään - tai kuulumattomuutta.
Tämä on erittäin haastava teema, jota pitää pystyä lähestymään hienotunteisesti. Uskon teihin!
Kiitos.