Puhe hallintorakenteista

Hyvät ystävät eri puolilta Suomea,

Suomessa on liikaa pieniä hallinnollisia yksiköitä, jotka haittaavat terveydellisten ja demokraattisten perusoikeuksien toteutumista.

Poliittisten kompromissien seurauksena sote-uudistuksessa luotiin 21 hyvinvointialuetta, kun asiantuntija-arvioiden perusteella sopiva määrä olisi lähempänä viittä.

Pienimmillä hyvinvointialueilla väestöpohja on 70 000 asukkaan luokkaa, kun lähtökohtaisesti sopivaksi väestöpohjaksi arvioidaan 150 000 - 200 000 asukasta. Monet hyvinvointialueista ovat myös muuttotappioalueita.

Suomen rakenteiden tulee olla tarkoituksenmukaisia ja siksi meidän on yhdistettävä hyvinvointialueita, jotta demokraattiset ja terveydelliset perusoikeudet saadaan turvattua.

Hyvät vihreät,

Sote-uudistus on saattanut kuntatalouden uusille urille. Suhteellinen velkaantuneisuus pompsahtaa, isoja kaupunkeja rokotetaan ja vähäisesti soteen investoineet palkitaan. Meidän on huolehdittava, että kaikki kunnat suoriutuvat laadukkaan sivistys-, talous- ja kulttuurityön toteuttamisesta.

Julkisessa taloudessa jakovaraa on vain vähän. Meidän on löydettävä tapoja, joilla hyvinvointialueet ja kunnat eivät keksi vuorotellen kilpaa samoja pyöriä uudestaan. Yhteistyö on voimaa, ja yhteiset tukirakenteet jaettua voimaa.

Vain fiksusti järjestetyt rakenteet kestävät ajan hammasta.

Puhe oikeudesta valita asuinpaikkansa

Hyvät ystävät,

Muuttoliike on koronassa kääntänyt suuntaansa, ja moni leppoistaa elämänrytmiään muuttamalla pois vanhoista kasvukeskuksista.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että enemmistössä suomalaisista kunnista vuodessa kuollaan enemmän kuin synnytään, ja elinkeinorakenne keskittyy kaupunkiseuduille. Kuntien tehtävien lipuessa kohti sivistys- ja elinkeinopolitiikkaa, ikäpyramidin muutos maalaa synkeän kuvan kuntataloudesta.

Tästä päästäänkin kysymykseeni: mikä on vihreän aluepolitiikan tavoite?

Koin poliittista ohjelmaa kirjoittaessamme mielipiteen muutoksen miettiessämme muuttotappioihin liittyviä taloudellisia keinoja. Tajusin, että julkinen keskustelu pyörii sellaisten keinojen ympärillä, jotka oikeastaan kiihdyttävät muuttoliikettä. Ja itsekin sellaisia ehdotin, kehäteiden sisältä mestaroiden. Jäin miettimään, että pitäisi löytää jonkinlainen tasapaino.

Onko ihmisellä oikeus valita asuinpaikkansa? Jos on, onko julkisella vallalla velvollisuus pitää valittu alue elinvoimaisena? Onko julkisella vallalla itse asiassa aktiivinen velvollisuus pitää huolta julkisen talouden tasapainosta ja ohjata ihmiset pois alueilta, joiden hengissä pitäminen on kohtuuttoman kallista?

Olemme aina vihreinä uskoneet liberaalisti ihmisen oikeuteen ja kykyyn tehdä oikeat valinnat, mutta toisaalta pääministeripuolueen pitää pystyä kantamaan vastuuta julkisesta taloudesta kokonaisuutena. Näiden molempien pitää olla tavoitteena, mutta kuten aina, hyvät tavoitteet ovat ristiriidassa.

Miten haluamme tehdä aluepolitiikkaa? Miten tasapainotamme nämä velvoitteet?

Minulla ei ole hyviä ratkaisuja, mutta toivon työryhmältä viisasta harkintaa, jossa tämä jännite on keskiössä.