Puheeni taloudesta puoluevaltuuskunnassa

Hei vihreät ystävät,

Me sanomme usein, että yhteiskunnan tulisi kohdata ekologiset realiteetit ja sopeuttaa itsensä niiden rajoihin. Syyllistämme niitä, jotka eivät näin tee.

Olen harmilla viime aikoina todennut, että syyllistymme itse vastaavaan piittaamattomuuteen talouden kanssa.

Aluevaaliohjelmamme sai aivan aiheellisia moitteita siitä, miten se sisälsi lähinnä parannuksia palvelutasoon ilman kuvausta rahoituskanavista tai leikkauksista. Saimme tästä aivan ansaitusti köniimme vaalitenteissä ja mediassa.

Sosiaaliturvaohjelman kanssa näyttää käyneen vähän samoin: innostuimme niin paljon perusoikeuksien turvaamisesta, että meiltä unohtui arvioida miten paljon ne maksavat. Varmuuden vuoksi sanon tämän ääneen: pidän riittävää, aukotonta ja ihmisarvoista sosiaaliturvaa aivan yhtä välttämättömänä kuin tekin.

Silti meidän on pystyttävä näyttämään sen hintalappu.

Kun meillä on hintalappu, lompakosta pitää löytyä uskottava luottokortti sen katteeksi. Sitähän rakenteelliset menolisäykset ovat: tulevaa velkaa.

Pysyviä menolisäyksiä ei voi rakentaa haittaverojen varaan. Haittaverojen tarkoitus on ohjata taloudellista toimintaa pois haitoista, eli tehdä itsensä tarpeettomiksi. Tehokas haittavero voi rahoittaa investoinnin, muttei pysyvää toimintaa.

Työtä innokkaasti verottamalla olemme tehneet siivouspalveluiden ostamisesta, ylempien toimihenkilöiden palkankorotuksista ja täsmätyökykyisten työllistämisestä vaikeampia, ja samalla syventäneet Pikettyn johtopäätöstä, että on parempi olla kapitalisti kuin työntekijä.

Voimme verottaa varallisuutta, ellei se karkaa. OECD:n yhteistyö nappaa verosuunnittelijoita, mutta ei se estä Portugaliin muuttamista. Kiinteistöt eivät karkaa, mutta Suomessa jo muutenkin liian vähäinen finanssipääoma lähtee livohkaan sitäkin nopeammin.

Ympäristölle haitalliset tuet ovat kuin lampun henki, jonka taskusta löytyy satoja miljoonia. Käytännössä tukien leikkauksilla on todellisia inhimillisiä ja taloudellisia seurauksia, jotka rokottavat varmasti vielä hyvän tovin julkisen talouden kestävyyttä, eikä ole takeita että me keksisimme lainkaan sen parempia yritystukia.

Kyllä me kaikki nämä asiat tiedämme, joten voisimmeko lakata vetoamasta niihin joka kerta ja ottaa myös vihreät leikkauslistat yhdeksi vaihtoehdoksi?

Tunnustetaan tosiasiat: asioilla on hintalappu, ja se pitää kohdata ajoissa.