Puheeni naisten asemasta puoluevaltuuskunnassa
Hei ystävät,
Ajattelin puhua vaikeasta aiheesta, eli naisten vaalimenestyksestä.
Sitähän se nimittäin oli: valitsimme ensimmäistä kertaa naisenemmistöiset edustajat kansalle, ja se jos mikä on juhlimisen arvoista menestystä.
Nämä olivat muutenkin naisten vaalit: naisten äänestysaktiivisuuskaula pomppasi kuntavaalien kolmesta prosentista viiteen prosenttiin. Samoin sote-teemat puoltavat naisia: jos haluat asiantuntijan, 87 % alalla työskentelevistä on naisia.
Silti minua miehenä ja ikäväkseni internet-palstoja (ei pitäisi!) lukevana huolettavat nämä luvut: 59 % aluevaaliehdokkaistamme oli naisia, he saivat 72 % äänistä ja läpi menneistä 83 % oli naisia.
Vertailun vuoksi: Kokoomuksella ehdokkaita oli 44 %, ja naisten osuus sekä äänistä että valituista oli 47 %. Aika lailla samat luvut toistuvat kautta linjan, paitsi KD:lla ja pienpuolueilla.
Me näytämme siis aika erilaisilta kuin muut valtapuolueet.
Tämä on vaikea aihe. En ole mikään miesasiamies, joka haluaisi vetää nuoria, naisia tai nuoria naisia alas tai syyllistää heitä. Haluaisin kuitenkin ymmärtää tätä ilmiötä paremmin. Miksi näin käy juuri Vihreissä?
Naiset ja nuoret ovat saaneet aivan liikaa kuraa osakseen, enkä halua lisätä siihen enää tippaakaan. Tätä keskustelua ei voi kuitenkaan käydä, jos kysymyksen kysyvä huudetaan heti alas misogynistinä tai nuoria vihaavana.
Data puhuu, ja dialogi myös. Käydään siis dialogia, pureudutaan dataan, eikä anneta periksi nälkäpeleille, joita media ja kilpailevat urheiluseurat niskaamme ahkerasti kasaavat.
Puhalletaan yhteen hiileen, jotta eduskuntavaaleissa meillä on valovoimaisempia, enemmän ääniä vihreämmälle Suomelle kerääviä miehiä.