Partion kasvisruokariita ei yllätä

Suomen partiolaisten hallitus päätti, että valtakunnallisissa tapahtumissa tarjotaan vain kasvisruokaa, josta seurasi somekaaos ja partiolaisaloite.

Olen vetäytynyt jo pari vuotta sitten keskusjärjestömuumiudesta, enkä aikonut koskea asiaan. Facebookin algoritmit kuitenkin arvelivat, että saattaisin provosoitua aiheesta ja tarjoilivat itsepintaisesti pahamaineisen HC-partiolaiset-ryhmän … monipuolisia kirjoituksia kasvisruoasta. Ja pakkohan tästä on kirjoittaa.

Teimme aikoinaan vuonna 2017 partion arvotutkimusta peruskirjauudistuksen pohjaksi. 2 903 epäonnista partiolaista vastasi kyselyyn siitä, mitä he ajattelevat partion arvoista. Aineistohan on itsessäänkin huippukiinnostava - ei näin laajoja arvokartoituksia tehdä joka päivä - mutta se tarjosi myös tukevan selkänojan peruskirjauudistukselle.

Yksi mielenkiintoisimmista tuloksistamme oli, että partiolaiset jakautuvat suunnilleen kolmeen ryhmään, jotka nimesin karkeasti “metsäpartiolaisiksi” (N = 1 067), “konservatiiveiksi” (N = 655) ja “hipeiksi” (N = 1 179). Kuten kaikki tällaiset jaot, tämä on karkea, subjektiivinen ja muutenkin poikkeuksellisen epätieteellinen. (Teknisesti tämä oli siis k-means-klusterointi yli kaikkien vastauksien, kolmen klusterin setti oli suunnilleen elbow-metodin mukaan sopiva.)

Metsäpartiolaiset tykkäävät partiosta toimintana. He suhtautuvat neutraalisti tai hivenellä skeptisyyttä kaikkiin arvokysymyksiin, ja mitä kauemmas tullaan perinteisestä “luonnekasvatuksesta” (karkea käännös Boy Scouts of American “character education”-käsitteestä), sitä nihkeämmin asiaan suhtaudutaan. Erityisesti puoluepolitiikka ja uskonto saavat osakseen epäilystä. Tämä porukka muodostaa reilun kolmanneksen vastaajista. Stereotyyppinä he ovat Aku Ankka -sudenpentuja, joille nuotiot ja solmut ovat kaikki kaikessa.

(Metsäpartiolaisten puolustukseksi pitää sanoa, että jo Baden-Powell arveli partiota ennen kaikkea iloiseksi leikiksi.)

Konservatiivit ovat heitä, joiksi Pitkänsillan takana kaikkia partiolaisia arveltiin pioneeriliikkeen ollessa vielä voimissaan. He katsovat, että partiolla on tärkeä tehtävä kasvattaa perinteisiin arvoihin uskovia nuoria. Vastauksista näkyy myös tietty usko aikuisten korostettuun rooliin partiotoiminnassa. He muodostavat reilusti vajaan kolmanneksen vastaajista. Stereotyyppinä he ovat niitä, jotka hakevat partiosta vauhtia Reserviupseerikouluun.

(Konservatiivien puolustukseksi pitää sanoa, että heillä on takanaan partion pitkä aatehistoria.)

Hipit ovat sitä porukkaa, jotka kysyttäessä innostuvat kertomaan miten partio on maailman suurin rauhanliike. Heille partio on yksi tapa pelastaa maailma: luonnonsuojelu, yhteiskunnallinen aktiivisuus, rauha ja tasa-arvo nousevat kaikki vahvasti keskeisinä tekijöinä heidän kokemassaan partion arvomaailmassa. He muodostavat runsaan kolmanneksen vastaajista. Stereotyyppinä he ovat niitä, jotka virittävät partiotaidoillaan nuotion Protu-leirillä.

(Hippien puolustukseksi pitää sanoa, että he saattavat myös olla vain maallistuneita kaupunkilaisia.)

Alla vielä sama kuvana - kysyimme siis kustakin arvosta, miten tärkeänä sen olemassaoloa pidettiin ja miten helppona sen soveltamista pidettiin. Näin päästiin kiinni siihen, kokeeko vastaaja arvon vähemmän tärkeäksi koska sitä on vaikea välittää. Kuvaajassa nollatasosta alaspäin osoittava palkki osoittaa erimielisyyttä ja ylöspäin osoittava samanmielisyyttä. Mitä isompi palkki, sitä vahvempi mielipide.

Värien kuvaukset ovat ikävä kyllä leikkautuneet teknisistä syistä pois. (En saanut alkuperäisiä analyyseja ajettua uudestaan, joten tämä on Powerpointista kopioitu.) Punainen palkki kuvaa metsäpartiolaisia, vihreä konservatiiveja ja sininen hippejä.

Pääkomponentit

(Nillittäville nörteille totean, että pääkomponentit korreloivat hyvin klusterien vastaussisältöjen kanssa ja visualisointi on helpommin luettava kuin klusterikohtaiset jakaumat.)

Nämä ryhmät auttavat selittämään, miksi kasvisruokapakosta tuli niin vaikea asia.

Jos yksinkertaistetaan ja oletetaan arvokyselyn olevan tilastollisesti edustava otos aikuisten partiolaisten populaatiosta, 59 % vastaajista suhtautuu ajatukseen partiosta maailmanparannusvälineenä hieman nihkeästi tai vastustaen. Hipeistäkään ei ole takeita, mitä mieltä he nimenomaan kasvisruoasta ovat, joten käsissä on reilu enemmistö jäsenistöä, joita ei välttämättä innostakaan näin yllättävä hyppy hippileiriin.

Tämä korostuu, kun katsomme tarkemmin, mitkä arvot koettiin vaikeimmin sovellettaviksi. Yhteiskunnallinen aktiivisuus koetaan yhtä haastavaksi asiaksi kuin isänmaallisuuden tai uskonnon välittäminen! Ei ihme, jos kasvisruoan kaltainen polarisoiva yhteiskunnallinen ele aiheuttaa vastarintaa, kun partiojohtaja joutuu sen selittämään kasvatettavilleen.

Kuvan palkit kuvaavat vastauksia kysymykseen “Kuinka helposti sovellettava arvo on mielestäsi arjen partiotoiminnan kannalta?” seuraavilla vaihtoehdoilla: “En osaa soveltaa arvoa käytännön partiotoimintaan”, “Osaan soveltaa arvoa käytännön partiotoimintaan vähän”, “…jossain määrin”, “…melko hyvin”, “…hyvin”.

Arvojen sovellettavuus

Miksi sitten hiilineutraalius meni jäsenkokouksessa läpi sukkana? Kannustan miettimään tätä pitkään ja hartaasti. Jos aineistoni on oikeassa, äänestystuloksen olisi pitänyt myötäillä aiempaa jakaumaa, samoin kuin Partioneuvoston äänestys tiekartasta. Jos näin ei ole, näiden toimielinten edustavuudessa lienee säädettävää - sikäli kuin niiden halutaan edustavan partiossa olevien aikuisten näkemyksiä.

Lapsillahan kasvisruoka-asenteet ovat varsin erilaiset. (Joo, on propagandaa.)

Itse asiasta olen sitä mieltä, että tällaisella asenneilmapiirillä ei välttämättä ole poliittisesti kestävää pyrkiä täyteen kasvisruokalinjaan välittömästi. Hunaja voittaa aina etikan.

Kuten teimme 2000-luvun alussa, jauhelihan voi bolognesessa korvata soijarouheella oikein sujuvasti lihaanien huomaamatta mitään.