Pelastusalan minuuttivimmasta luovuttava
Johtamisen vanha viisaus on, että sitä saa mitä mittaa.
Pelastusalan kultainen mittari on vasteaika - kirjaimellisesti. Helsingin kaupungille asetettiin 20 miljoonan euron uhkasakko, koska se ei kyennyt toteuttamaan kuuden minuutin tavoiteaikaa 50 % hälytyksistä. Asiaan ei vaikuta millään tavalla, että Helsinki on yksi turvallisimmista pelastusalueista.
Tämä ei ole myöskään vain helsinkiläisten edunvalvontaa: VTT:n tutkimuksen mukaan minuutilla lyhentynyt vasteaika säästäisi yhden ihmishengen 10 vuodessa.
Miksi emme mittaa sitä, mitä haluamme? Jotta toiminta ohjautuisi arkijärjen mukaisesti, meidän tulisi mitata sitä mitä haluamme. Pelastustoimen tapauksessa nämä mittarit ovat kuolonuhrit, loukkaantumiset ja aineelliset vahingot. Mikäli näitä saadaan laskettua tai pidettyä vakiona, pelastustoimi toimii oikein. Jos ne nousevat, tulee toimintaa tarkastella.
Nyt puhutaan minuuteista, kun pitäisi puhua tuloksista. Ja sehän on ymmärrettävää: prosessimuuttujat ovat suoraan toteuttajien hallinnassa, toisin kuin lopputulemat. Samoin ne ovat helpommin tilastoitavissa, kun nyt ainoat valvojan tietoon tulevat muuttujat ovat tehtävälajit, sijainnit ja minuutit. Ja nekin ainoastaan valvojalle, eikä lainkaan toisiokäyttöön.
Mitä enemmän juttelen ensihoidon ja sosiaalipuolen väen kanssa, sitä enemmän alan kuitenkin ajatella, että jos puoletkin tästä minuuttivimmasta ohjattaisiin operatiivisen johtamisen kehittämiseen, henkiä säästyisi enemmän.
Ensihoito ja pelastustoimi pelaavat turhaa nollasummapeliä rahoituksesta, poliisi toteuttaa omia tavoitteitaan ja sosiaalitoimi kutsutaan kun asia tulee mieleen. Ja ambulanssi ei välttämättä ole aina välttämätön tilanteessa, jossa kotihoito voisi hoitaa homman kotiin.
Joissain paikoissa on jo saatu rakennettua integroituja johtamiskeskuksia, joissa kaikkien näiden toimintojen päivystävä johto on samassa huoneessa tekemässä päätöksiä. Kun hyvinvointialueella saadaan tuotua poliisi, sosiaalitoimi, ensihoito, pelastustoimi ja ehkä järjestötkin samaan huoneeseen, voidaan apua kohdentaa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Tällaiset laadulliset parannukset todennäköisesti säästävät enemmän henkiä tehokkaammin kuin paremmat vasteajat: kun saamme oikean vasteen oikeaan paikkaan, saamme sitä mitä haluaisimmekin mitata.
Ja ovat muuten myös halvempia kuin vasteajan lyhentäminen: jossain kohtaa fysikaaliset tosiasiat vaativat uusia pelastusasemia, kun oikeasti enemmän väliä on sillä miten pelastusasemia johdetaan.