Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Tieteen ja teknologian Vihreiden blogissa.

Harva työkalu on muuttanut yhtä paljon poliittista keskustelua kuin sosiaalinen media. Haluaisin pureskella kanssanne sen vaikutuksia internetin kulttuurihistorian ja sosiaalipsykologian kautta ja miettiä sen implikaatioita Vihreän politiikan teolle.

Miten sosiaalinen media on muuttanut keskustelukulttuuria?

Moni keskustelu on siirtynyt toriteltoilta verkkoon, usein heikosti säännellyille alustoille joissa ei ole monia ankkuroimassa keskustelua hyviin tapoihin tai todellisuuteen. Polarisaatio on kasvanut, keskustelu on irtautunut todellisuudesta ja yhä useampi joutuu uhkailun ja vihapuheen kohteeksi.

Insentiivit ovat myös tätä vastaan. Mainosrahoitteiset alustat saavat rahansa siitä, että mahdollisimman moni näkee mainoksia ja reagoi niihin. Harva sijoittaja pitää rahansa sellaisessa yrityksessä, jonka engagement eli tuotteen parissa vietetyt minuutit ei nouse. Engagement nousee, kun ihmisillä on syy palata alustalle useammin ja viettää siellä pitempään aikaa. Tämä on ymmärretty ja sisäistetty hyvin Piilaaksossa: Stanfordin yliopiston Persuasive Technology Lab kehitti jo vuosituhannen vaihteessa laajan koulutuspaketin digitaalisen addiktion tieteestä ja onkin kasvattanut monet Twitterin, Facebookin ja monien muiden alustojen suunnittelijoista.

Näiden dark patternien eli käyttäytymistä manipuloivien käyttöliittymien lisäksi tiedämme Frances Haugenin vuotojen ansiosta ainakin Facebookin tekevän säännöllisesti päätöksiä, joiden tiedetään lisäävän konflikteja alustalla. Konfliktit ajavat engagementia, joka tuottaa silmäpareja, jotka tuottavat mainosten kautta rahaa.

Sitä saa mitä mittaa - kun yritykselle maksetaan provosoinnista, saadaan provosointia.

Tämä kehityskaari on harmillinen.

Ikuisen syyskuun sosiaalipsykologia

Aikojen alussa internet oli hajautettu järjestelmä, jossa riippumattomat palvelimet tuottivat palveluita, jotka kilpailivat keskenään huomiosta. Toki käyttäjinä olivat myös lähinnä hyvin tekniset early adopter -persoonat, palveluiden löytäminen tapahtui lähinnä viidakkorummun kautta ja järjestelmien käyttöliittymät eivät juurikaan vastanneet nykypäivän vaatimuksia.

Silti, alkuaikojen internet oli erikoinen paikka. Ei ollut sellaista kiinnostuksen kohdetta, jolle ei ollut keskusteluryhmiä, fanisivuja tai innokkaita keskustelijoita. Aiheissa toki korostui käyttäjäkunnan tekninen luonne, mutta keskustelu oli pääsääntöisesti itseorganisoituvasti sisäsiistiä.

Sitten tavalliset ihmiset löysivät internetin. Nörtit puhuvat eternal September -ilmiöstä, eli siitä miten vuonna 1993 internet-palveluntarjoaja AOL avasi internetin news-ryhmät laajalle kuluttajajoukolle. Aiemmin joka syyskuu internetiin oli pölähtänyt fuksiparvi, joka ei tuntenut etikettiä tai perusasioita. Nyt joka päivä oli uusi syyskuu.

Uuteen ryhmään saapuva käy läpi sosiaalistumisprosessin. Prosessin aikana tulokas omaksuu uuden porukan sisäiset normit, usein esimerkin ja äidillisen opastuksen kautta. Mitä selkeämmin normit ovat selkärangassa ja ryhmän jäsenet tuntevat toisensa, sitä turvallisempi ryhmä on. Kun ryhmä tuntuu turvalliselta, kukin jäsen uskaltaa ilmaista mitä aidosti ajattelee ja odottaa toisten ymmärtävän ja hyväksyvän hänen mielipiteensä sellaisena kuin se on - mielipide-eroista riippumatta.

Tästä oli pitkälti kyse ikuisessa syyskuussa: sosiaalistuminen on merkittävästi vaikeampaa kun tulokas ei näe meihin evoluutiossa kehittyneitä sosiaalisia indikaattoreita, kuten kehonkieltä ja kykene sitä kautta luontevasti tulkitsemaan tekemistensä vaikutuksia toisiin. Saattaa syntyä yliturvallisuutta tai ulkopuolisuuden tunnetta, joka kannustaa korostamaan ulkopuolisuuttaan normien vastaisella käyttäytymisellä.

Nyt käynnissä on poliittisen keskustelun ikuinen syyskuu. Keskustelijat ilmestyvät palastalle benjiköydellä, singahtavat kommenttinsa jälkeen seuraavaan keskusteluun ja ohimenevässä kohtaamisessa sosiaalistumista ei ehdi tapahtua.

Huolella rakennetut foorumit, kuten Hommaforum tai Lisää kaupunkia Helsinkiin, sen sijaan porskuttavat kun yhteisöillä on hyvin rakennetut normit ja kyky ylläpitää niitä. Kummatkin ovat kasvattaneet menestyneitä poliitikkoja, jotka ovat saaneet siipensä juurikin näistä virtuaalisista yhteisöistä.

Normeistaan yhteisö tunnetaan

Pelkkä sosiaalistuminen ei vielä kuitenkaan takaa yhteiskunnalle parasta lopputulosta. Turvallinen keskusteluympäristö on välttämätön, muttei riittävä, ehto poliittiselle keskustelulle joka vie maailmaa parempaan suuntaan. Ryhmä päättää itse omat norminsa ja kun käytetty alusta ohjaa konfliktiin, normit muuttuvat helposti myös konfliktiorientoituneiksi.

Kyse on sosiaalisen suunnittelun ongelmasta. Miten rakennetaan sosiotekninen järjestelmä, joka ohjaa ryhmiä sosialisoitumaan luontevasti ja myös auttaa eri ryhmiä integroitumaan toisiinsa?

On melko selvää, että pörssin insentiiveillä tähän tuskin päästään. Osakekurssi ilmentää tulevia diskontattuja kassavirtoja, jotka puolestaan mainosperustaisessa liiketoimintamallissa riippuvat suoraan engagementista. Onko mahdollista luoda sitoutumista alustaan kannustamatta konfliktiin? Kukaan ei ole siinä ainakaan vielä onnistunut.

Ei liene mahdotonta luoda markkinaehtoista yhteisöä, joka toimisi eri insentiiveillä. Esimerkiksi kuukausimaksut ovat treffisivustoilta tuttu malli, lehdet rajaisivat mielellään keskustelupalstat tilaajille, kryptovaluutat tarjoavat tapoja yhteisrahoittaa toimintaa ja esimerkiksi Patreon on hyvä esimerkki että vapaaehtoiset tukimaksut voivat rahoittaa näinä päivinä toimintaa. Mutta onko suomenkielinen kielialue riittävän suuri, jotta tällaisilla keinoilla saadaan rakennettua parempaa sosiaalista mediaa?

Mitä enemmän olen itse asiaa miettinyt, sitä enemmän päädyn tulokseen että keskustelualustat soveltuvat paremmin osuuskunniksi tai yhdistyksiksi. Osuuskunta jakaa kustannukset käytön suhteessa ja tarjoaa jäsenilleen palvelun, yhdistys jakaa kustannukset tasaisemmin. Voitto ei ole tavoitteena ja rahalla vain korvataan kustannukset.

Talous ja insentiivit eivät ole laisinkaan ainoa ratkaistava kysymys. On rakennettava hyvät sosiaaliset normit, laadukkaat ylläpitokäytänteet, markkinoitava toimintaa oikeille ihmisille oikeaan paikkaan, ruokkia keskusteluja sopivasti ja pitää tekniset pyörät pyörimässä.

Vastuukysymykset ovat myös vaikeita. Keskustelun ylläpitäjällä on raskas taakka pitää keskustelu raiteillaan ja esimerkiksi vihapuhe loitolla keskustelusta. Turvallisen tilan rakentaminen voi osoittautua haastavaksi, kun monet tulkitsevat mikroaggressioita tai kielenkäyttöä eri tavoin.

Harjoittelemme näitä asioita todeksi Vihreän Kuplan äärellä. Tavoitteenamme on rakentaa voittoa tuottamaton, toimiva vihreä foorumi joka palvelee koko vihreää yhteisöä. Jos kirjoitus herätti ajatuksia, tervetuloa mukaan keskustelemaan ja tekemään!